Torvijäkäläkylä

Torvijäkäläkylä on lähellä rantaa. Kanto-ja kivikodit katsovat järvelle. Talojen katoilla ja seinillä kasvaa torvijäkäliä, niin myös eriväristen vihreitten sammalien puutarhoissa. Tuuli soittelee torvia, hymisten, laulaen, vienosti viheltäen ja myrskyllä pauhaten: forte fortissimo. Joka kesä tulee uusia, hentoisia ääniä joukkoon mukaan orkesteriin. Ketä kylässä asuu? Musikaalisia menninkäisiä ja sirkkusia?.

Sateen ja kasteen jälkeen kimaltelee torvissa erikokoisia vesihelmiä, sateenkaaren väreissä säihkyviä. Silloinpa torvet ihmeellisesti soittavat, helmeileviä, pisaroivia, pulppuilevia säveliä, myös pehmeitä ja umpuisia. Joskus soitannon voimasta pisara pulpahtaa yli reunan ja iloisesti kilahdellen kierii sammalikossa ja säestää torvia vähitellen vaimentuen. Kesäaamuina asukkaat usein juovat kastehelmet pikareista, ennen auringon säteitä. Koivun keijuset tuovat keväällä mahlaa ja silloinpa pidetään juhlat ja juomingit sulavan lumen lähtiäisiksi. Järvi on nostanut rannalle juhlasaleiksi paksuja puikkojäälohkareita. Ne kimaltelevat auringossa niin että häikäisee. Jäkäläkylän torvet soivat, kansa tanssii ja laulaa ensimmäisten peipposten kanssa. Järvellä sulajään reunalla konserttiin yhtyvät suuremmat torvet, laulujoutsenet ovat tulleet. Jäät helisevät sulavassa järvessä ja lauha tuuli virittää ensimmäiset laineet. Sammakkojen tumma kuoro kuuluu lammelta.

Ehkäpä jatkat satua Torvijäkäläkylän kesästä. Voi olla, että syksyn saapuessa, muuttolintujen lähtiessä, yksi vanha torvi väsyy hiljalleen ja kadottaa tuulen ja sävelen soittimestaan. Silloin voit kuulla, kuinka toiset hänelle kehtolaulua sateessa soittavat.